Mä en ole ikinä oikein ymmärtänyt, mikä macaron-leivoksissa on niin kovin ihanaa. Mantelimarenkitötteröitä joiden välissä on milloin mitäkin täytettä. Erityisen epäilyttävää niissä on ne värit. Siitä alkaa olla 20 vuotta aikaa kun viimeksi koin sateenkaarenkirjavat namupalat ruokahalua nostattavina. Muttamutta, kuulin ihan liian monta kertaa väittämän että macaronien tekeminen on haasteellista. Lähestulkoon mahdotonta. Kinuskikissan arvollisella avustuksella otin härkää sarvista. Tarkoitukseni oli kyllä tehdä punaisia macaroneja mutta koska unohdin ostaa elintarvikeväriä, "jouduin" tyytymään värittömään versioon.
Lukemieni keskustelujen perusteella oletin että ohjeessa on joku koira haudattuna ja odotin saavani lässähtäneitä, rikkinäisiä, onttoja tai tahmaisia marenkeja uunista ulos mutta ihan hyvin nuo mielestäni onnistuivat. Pitää myöhemmin kokeilla vielä värjättyjä macaroneja, jos se onkin se elintarvikeväri joka ne lässäyttää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti